26.10.2013

Punainen jälkitoimitus


Huivi-innostukseni sai alkunsa revontulihuivista. Sattui niin sopivasti, että tiedossa oli Tallinnan matka ja siellä odottavat vironvillakaupat. Matkalle lähtiessä otin mukaani kopion huivin ohjeesta. Perillä ostin lankaa ja 5,5:n puisen pyöröpuikon. Hotellissa purin vyyhdin kerälle. Kotimatkalla junassa kaivelin aarteeni ja aloitin värkkäyksen. Pääsin jo oikein mukavaan alkuun hienossa kutomuksessani. Seuraavana aamuna kotona aloin tarkastella työtäni uudestaan ja tajusin tehneeni kaiken päin honkia. Siispä purkamaan ja aloitin uudestaan, mutta ei sujunut vieläkään. Onneksi en oli kovin helposti periksi antavaa sorttia ja lopulta kolmannella kerralla aloin tajuta, miten ohje menee. :D Tämä revontulihuivi on toistaiseksi ainoani, koska sen jälkeen minulle avautui myös muiden huivien ihana ja monisäikeinen maailma. 


Pidettyäni tätä huuhteluvedessä tarpeellisen ajan annoin huivin vain kuivua ja jätin pingottamisen sikseen, koska tykästyin tuohon aaltoilevaan reunaan terävien kulmien sijasta.

Mansikoita, olkaa hyvä!
Punaisen kauden huivina syntyi myös Multnomah. Huivista tuli aika pieni olkapääliina. Ehkä hivenen paksummat puikot olisivat paremmin sopineet tiukalle käsialalleni.

Multnomah varhaisen kevätillan valossa.

Multnomah-huivin tein Cascaden langalla. Toinen lanka on vielä(kin) vyyhdillä odottamassa sopivaa mallia ja inspiraatiota.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti